Se on osa sähkömagneettista spektriä välillä 100 - 400 nm, näkyvän valon ulkopuolella. Näkyvän valon aallonpituus on noin 400 - 700 nm.

Sähkömagneettisen spektrin ultraviolettiosa on jaettu kolmeen tyyppiin:

• UV-A, jonka aallonpituus on 315 - 400 nm. Olet alttiina UV-A-säteilylle, kun olet suojaamatta auringossa.
• UV-B, jonka aallonpituus on 280-315 nm. Pieni osa auringonvalosta sisältää UV-B-valoa.
• UV-C, jonka aallonpituus on 100-280 nm. Maan ilmakehän otsonikerros absorboi kaiken auringonvalon UV-C-säteilyn. UV-säteilyä voidaan tuottaa erilaisilla keinotekoisilla UV-säteilylähteillä.

Ultravioletti on näkyvän valospektrin ulkopuolella, joten se ei ole valoa, vaan sähkömagneettista säteilyä.

Ultraviolettisäteilyn lähteitä on useita:

• Matalapaineiset ja keskipaineiset elohopeahöyry-valokaarilamput
• Pulssitetut ksenonlamput
• Excimer-lamput
• Mikroplasmaa lähettävät ja
• UV-LEDit

Matalapaineiset elohopeahöyry-valokaarilamput ovat pääasiassa suoria tai pienikokoisia loistelamppuja.  Niissä ei ole fluorisoivia pinnoitteita ultraviolettisäteilyn muuntamiseksi näkyväksi valoksi.

Ne lähettävät yksiväristä UV-C-säteilyä, jonka aallonpituus on 254 nm.

Keskipaineiset elohopeahöyry-valokaarilamput ovat samanlaisia kuin suuritehoiset purkauslamput (HID), mutta niiden tuottama uv-säteily on noin 250 nm alueella. Niitä käytetään pääasiassa veden desinfiointiin.

Pulssi-ksenonlamput ovat suuritehoisia, elektronisia salamavalolamppuja, jotka lähettävät voimakasta laajakaistasäteilyä koko ultravioletti-spektrissä ja niiden huippu on lähellä 230 nm. Niitä käytetään yleisesti sairaaloiden liikkuvissa desinfiointilaitteissa.

Eksimeerilamput tai krypton-kloori (KrCl) -eksimerilamput lähettävät ultraviolettisäteilyä, jonka suurin aallonpituus on 222 nm ja ne ovat turvallinen vaihtoehto matalapaineisille elohopeahöyry-valokaarilampuille.

Altistumisen raja-arvot UV-C-säteilylle on asetettu sekä yleiselle että ammatilliselle altistumiselle. Näitä arvoja ei saa ylittää käytettäessä UV-C-desinfiointia.

Desinfiointiin tarvittava UV-C-annos vahingoittaa sekä ihoa että silmiä ja ylittää selvästi altistumisen raja-arvot.

Sääntelyviranomaiset ja standardointivirastot seuraavat maailmanlaajuisesti tämän tekniikan turvallisuutta, ja rajoitusten lievennyksiä UV-C-altistuksen suhteen on jo havaittu.